USB-liitäntöjen moniottelija

Ennen USB-standardin lanseerausta eli vuotta 1996 tietokoneissa oli lukemattomia eri liitäntämahdollisuuksia. Esimerkiksi hiirille ja modeemeille oli pienet RS232-sarjaportit, tulostimille ja skannereille leveät rinnakkaisportit, joystickille DA-15-portti ja näppäimistölle DIN- tai PS/2-liitin. USB-standardin keksiminen teki kaikista näistä standardeista, liitännöistä ja kaapeleista kerralla tarpeettomia.

USB:stä tuli nopeasti tietokoneen tärkein portti, koska sen avulla voitiin liittää lähes mikä tahansa laite. Ja jos liittimiä tarvittiin enemmän, tietokoneen yhdestä USB-portista sai useamman ulkoisen jakolaitteen eli keskittimen avulla.

Toiveissa lisää nopeutta

USB:n ensimmäisten versioiden siirtonopeus oli sen ajan mittapuulla hyvä 12 Mbit/s, mutta ulkoisten kiintolevyjen ja muiden paljon dataa vaativien laitteiden kehittyessä nopeudesta tuli pullonkaula. USB:stä vastaava konsortio ratkaisi ongelman vuonna 2001 julkaisemalla USB 2.0 -version, jonka nopeus oli moninkertainen 480 Mbit/s.

Muutaman vuoden kuluttua jopa tämä päivitys osoittautui riittämättömäksi, ja vuonna 2008 lanseerattiin USB 3.0, jonka maksiminopeus oli 5 000 Mbit/s. Alussa kaikki USB-liittimet ja -kaapelit olivat olleet samanlaisia, mutta tilanne muuttui USB 3.0:n myötä, koska suurempi nopeus edellytti enemmän koskettimia liittimiin ja johtimia kaapeleihin.

Samaan aikaan USB-liitäntätyypistä syntyi useita erilaisia mini- ja mikroversioita, ja yksinkertaistamishalusta alkaneesta projektista kasvoi yksi suuri sekaannus.

Liitäntätyypit ja uudet standardit

Sekaannusta eivät vähentäneet USB Implementers Forumin vuonna 2013 julkaisema USB 3.1, jonka enimmäisnopeus oli 10 Gbit/s, ja kaksi vuotta sen jälkeen markkinoille tuotu täysin uusi USB-liitin, joka sai jälkiliitteen C. Nyt uusimpia USB-standardeja voitiin käyttää sekä vanhoilla kulmikkailla että uusilla pyöristetyillä USB-liittimillä. Viime vuosina painopiste on ollut USB-C, jonka nopeus voi olla jopa 40 Gbit/s.

Standardin uusin versio on vuodelta 2019, ja sen nimi on USB 4. USB 4 toimii vain, jos sekä tietokoneen että laitteen liittimet ovat USBC- tyyppiä. Sekä uusimmat USB-standardit että USB-liitin ovat kuitenkin taaksepäin yhteensopivia, eli niillä voi helposti liittää vanhempia laitteita, jotka on luotu aiempaa standardiversiota silmällä pitäen. USB-C on niin pieni, että se on korvannut sekalaisen joukon erilaisia pienempiä USB-liittimiä ja palauttanut USB-standardiin järjestyksen.

USB-C toimii teknisesti USB 3.1 -standardin tai uudempien kanssa, eikä tietokoneeseen sen myötä oikeastaan tarvita muita portteja.

Ei eroa siirtosuunnassa

Yhdellä liitännällä voi nyt yhdistää niin näppäimistön ja hiiren, äänilaitteet, ulkoiset kiintolevyt, tulostimet, USB-muistitikut, verkon ja näytön kuin tietokoneen virtalähteenkin. USB-C-liittimen voi edeltäjistään poiketen työntää porttiin kummin tahansa päin, joten lapsikin osaa liittää sen oikein.